stoked!

Oi oi oi, olo kuin uudestisyntyneellä. Olin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa ihan kunnolla ja oikeasti talviuimassa! Vielä sitä ei ihan voi avantouinniksi kutsua, mutta hei, kuitenkin uimassa marraskuussa! Ja koukussa taidetaan olla, niin stoked olo setin jälkeen jäi.

Oon jo muutaman vuoden ajan kovasti halunnut päästä talviuimaan, niin paljon hyvää olen siitä kuullut ja lukenut. Jostain syystä se on aina jäänyt; (niin kuin jotkut asiat vain jäävät..) todella harva frendeistä lajia harrastaa, enkä niiden muutaman mukaan ole itseäni saanut ängettyä. 

Nohh, nytpä sitten homma natsasi, kun sain taivuteltua (ei ollut kovin hankalaa) talviuintiguru Liisan ottamaan mut vieraakseen talviuintiseuralleen Talviuimarienkerholle  Ouritsaareen. (En ollut ikinä kuullut Ouritsaaresta, vaikka saari on melkein mun takapihalla Töölössä, ihan Hietsun rannan kupeessa.)

Kerhon sijainti ja puitteet ovat u p e a t. Olin ihan äimistynyt miten ihana paikka eli Ouritsaari on, vaikka pimeällä missasinkin upeat näkymät melkein kokonaan. Pimeydessä kuitenkin sain ihasteltua Ruoholahdesta kauniisti heijastuvia valoja, mustaa synkkää merta ja saunasta avautuvaa näkymää sinne hienoon synkkyyteen. Dippasimme mereen kolme kertaa, ekalla kerralla meinasi sydän pomppia rinnasta ulos, pikkanen shokki, mutta n puoli minuuttia kuitenkin sain polskittua. Mulla kylmä tuntui eniten käsissä ja rintakehässä, pisteli aika tosi mukavasti. Mutta joka kerta tuntui paremmalta ja vähemmän shokeeraavalta. Ja se lämmin rush-olo kun sieltä merestä nousi, wow. 

Hanskat saattaa olla aika hyvä setti kun meri tosta vielä kylmenee. Uintien välissä saunoimme, vikan uinnin jälkeen emme menneet enää lämpöön, vaan puimme päälle ja lähdimme tyhmä hymy naamalla kävelemään himaan. Veri todella lähti kiertoon ja koko kroppa heräsi eloon. Hei se ero siihen oloon, kun lähdin tunkkaiselta työhuoneelta koneen äärestä kyyhöttämästä.. Ahh!

Haluaisin kovasti hakea seuran jäseneksi, mutta vaikuttaa kerho olevan täynnä, eli uusia jäseniä ei oteta.. Aikomus on siis tuppautua Liisan matkaan vierailijaksi useamminkin. (Liisa toivottavasti sopii!!!)

Pää edellä tietty.

Reeffi-tossuille käyttöä!

+ 8 C

Sinne se meni, pakko mennä perään.

Nättiä, nättiä.

Minkälaisia terveysvaikutuksia tällä hommalla sitten sanotaan olevan? Noh, Liisa kertoi lähes kaikkien hänen vaivojensa kaikonneen talviuintiharrastuksen myötä; yleisesti ottaen olo on terveempi,  iho voi hyvin ja näyttää hyvältä, kylmyyden sietokyky parantunut todella huomattavasti ja uni maistuu. 

Näiden lisäksi sanotaan avantouinnin parantavan mm ihan yleistä terveydentilaa, mielialaa, vireystilaa ja ja lisäävän sen hyvän ruskean rasvan määrää kehossa. Ja kylmähoitoahan käytetään reumaattisten sairausten hoidossa. 

Kuulostaa epäilyttävän hyvältä.. Odotan jo seuraavaa dippia mustaan!

ps. kuvan laatu vähän kökkö, oli vaan pikkuräpsy messissä. Ens kerralla paremmalla vehkeellä!

biosignature

Kyläilin tiistaina ystäväni/PT:ni Jennin luona hänen ihkauudella vastaanotollaaan eli Flow Wellness Centerin taikapajalla Espoossa. Oli kivaa ja kamalaa. Ihanaa oli tavata iloista Jenniä, pelottavaa oli, kun Jenni kaivoi pihdit esille BioSignature-mittausta varten. Iih ja apua, en ole ikinä ollut pihditeltävänä ja puristeltavana, multa siis ei ole ikinä edes rasvaprosenttia mitattu, joten k u u m o t t i! Ahdistusta mittaustulosten aka totuuden kuulemiseen toi viime kesän löysäily, sekä toissaviikonloppuinen tyttöjen Budapest-rilluttelu. Että ei  tässä ihan silleen maailman puhtaimmin viime aikoina olla syöty ja eletty, ja se viime kevään tiukka salitreenikin oli jäänyt treeniohjelmasta kokonaan pois mopokolaroinnin takia, ja .. Seli seli.

Mutta mikä juttu: BioSignature mittaus on ikäänkuin kehonkostuumusmittaus 3.0,  jolla selvitetään kehon sen hetkinen tila ja hormonaalinen profiili mittaamalla kehonkoostumus 12:sta (!) eri kohdasta. Ennen mittausta kartoitetaan lähtötilanne, sitten puristellaan, sitten saadaan faktaa pöytään ja analyysin perusteella sitten voidaan esim lähteä rakentamaan yksilöllistä treeniohjelmaa ja/tai ruokavaliota. 

Noh, Jenni se sitten hellästi puristelti ja mittaili mua kahdestatoista eri kohdasta ja nyt on mun tulokset eli meikäläisen tänhetkinen rasvaprofiili taulokoitu ikuisiksi ajoiksi Jennin arkistoihin. 

Mitä meikäläisellä sitten selvisi: olen erittäin herkkä hiilihydraateille (tiesin olevani herkkä hiilareille, mut että ihan yliherkkis..) ja kehostani löytyy jonkun verran epäpuhtauksia. Eli vielä tarkempi pitäisi olla niiden hiilareiden kanssa, luomua ja puhdasta ravintoa entistä enemmän pöytään, ja mars takaisin sinne salille niitä vapaapainoja heiluttelemaan! Sovimme Jennin kanssa, että otamme uuden mittauksen kahden viikon kuluttua, nyt siis aion syödä mahdollisimman puhtaasti (viljat, maitotuotteet, hedelmät, marjat, alkoholi pannaan) ja katsotaan mitä pihdit tai siis mun  kroppa sitten sanoo... 

Ja hei hei hei! Jenni lupautui antamaan teille, rakkaat blogini seuraajat very special only for you my friend- tarjouksen: eli BioSignature mittaus hintaan 40 € (norm. 90 €) koodisalasanalla: vuokko!

Jenniin saat parhaiten yhteyden meilaamalla: jenni.levavaara@jslfigure.com

terveysmessuilua

Viime viikonloppuna oli Terveysmessut, ja mulla oli plääni harjoittaa tiukkaa messsuilua koko viikonloppu: kuunnella hyviä luentoja, tutustua lukuisiin uusiin terveysjuttuihin ja terveystuotteisiin, ja niiku ihan silleen inspiroitua terveysmessuista. Noh, käväsin messukeskuksessa perjantaina. Mut, en kuullut yhtäkään luentoa,  hyvä jos vierailin yhdelläkään ständillä, en siis myöskään ostanut mitään järkevää järkevään messuhintaan, enkä siis ihan kauheasti inspiroitunut tai valaistunut mistään terveestä.

Sen sijaan näin todella monta tuttua (tiukkaa messusosialisointia, olen kova jäämään suustani kiinni), haalin kuudennentoista jumppatopin Niken standilta (kirkkaansininen pantterikuvioinen, wau!), ostin kiharrinjutskan kauneuspuolelta, ja kävin moikkaamassa hattu-Katia muotipuolella. (Katilla on KN-Collection hattubisnes, meidät tutustutti suloinen Pupulandian Jenni, ja kevällä kuvasin KN-Collection syksytalvi 11/12-kuvat.) Katilta sitten mukaan tarttui muhkea luonnonvalkoinen kaulurihuivi ja myssy.

Et sellaset terveysmessut mulla. Lauantaina en sitten ehtinyt mestoille, koska mulla oli niin kiire nukkua. Neljään.

Ens vuonna sit uus yritys. Ja onhan noita luentoja ja inspaavia tapahtumia muutenkin ja muuallakin kuin kerran vuodessa Pasilassa.

CocoVin osastolla joku hullu aikoi rullata koko messujen ajan. Vähän törmäsin siihen, kun bongasin Jaken tekemässä raakasuklaata.

Tää tais olla Puhdistamon tiskiltä. Suklaapummi.

Kaunis hattu-Kati

Tollanen KN-myssy mulla nyt on. Lämpöä ja terveyttä mun pääkopalle!

Voi ei, nää messukuvatkin on kohtalaisen järkkyjä, mheh.. Jotain järkevämpää ens kerralla. Ehkä kerron Biosignature-mittauksesta, sellaista kun puuhailtiin tänään PT-Jennin taikapajalla. (kääk!)

budapest

Moikka, terveiset Budapestista! Viimeksi lomailin kaupungissa muutama kesä sitten poikaystävän kanssa ( iisi parisuhde/nähtävyysloma...), tällä kertaa teema olikin sitten hieman erilainen: tyttöjen virkistysloma  ögy rilluttelureissu. Spring break! Girls only! Ha, virkistävää oli, en ole nauranut pitkän aikaan näin makoisasti kolme päivää putkeen.  

Hihittelyn lisäksi söimme ja joimme kuin viimeistä päivää, kylvimme, kaunistauduimme, kävelimme ympäri Budaa ja Pestia, söimme ja joimme hieman lisää, ja b a i l a s i m m e ! Oli niin supervirkistävää baareilla vieraassa kaupungissa, tuijotella vieraita ihmisiä, tanssia vieraassa baarissa ja ehkä upeinta oli, kun sai potea kankkusta parhaiden ystävien kanssa kauniissa kylpylässä lilluen. 

Budapest on kaunis vanhoine upeine rakennuksineen, joki on hieno, mutta en ehkä olisi mennyt sinne toista kertaa ellei ystäväni Veera asu siellä. Onneksi kaupungista kuin kaupungista saa niin paljon enemmän irti kun saa lokaaligaidausta. Jätimme siis perusnähtävyydet kiertämättä, ja notkuimme siellä täällä ilman nähtävyysstressiä. 

Ihan pikkasen tuo rilluttelu tiistai-aamuna tuntui ja näkyi kropassa, eli nyt sitten jumppailu ja Terveysmessut kiinnostelee...heh... Mutta hei, 80/20-elämäntapaa tässä harjoitettiin, eli 80% pysytään ruodussa, 20% vähän sitten väritetään rajojen yli... Mutta nyt jumppaan!

hyvää oloa!

Olin lauantaina Långvikissa Wellness-hotellissa Hyvän olon ja hemmottelun päivä-tapahtumassa. Oli huippu päivä ja puitteetkin olivat kohdillaan; vasta rempattu ja sisustettu hotelli meren äärellä upeissa maisemissa. Matka mestoille oli jo ihana, aurinko paistoi ja pellot huurus, oijjoi. Ohjelmaan kuului luentoja, hyvää ruokaa ja spa-elämyksiä. Päivän aikana luennoitiin terveydestä, ystäväni ja työhuonekamuni Jenni puhui läsnäolosta ja rakkaudesta, sekä supermieshyvinvointiguru Jaakko Halmetoja kertoi taas ravinnosta niin viisaita ja niin hyvin. Menkää Jaken saitille ja tilatkaa uutiskirje.

kaunis lahjakas valokuvaaja luennoitsija joogaope meditaatio-ohjaaja rakkauskurssiguru Jenni

Jaakko tekee raakasuklaata, mmmmm

Niin paljon olisi Jaakon luennon jutuista jaettavaa, mutta tässä nyt alkuun perusohje superpirtelölle.

Le super smoothie 

n 6 dl yrttiteetä (vihreätee/pakuritee)

+ 100 gr marjoja 

2-4 rkl hyvälaatuista öljyä (oliivi, pellava, hamppu, kookos)

2-4 rkl ravinnerikkaita jauheita (raakakaakao, maca-jauhe, viherjauhe esim spiruliina)

1-2 kpl makeampia hedelmiä tai kotimaista hunajaa/steviaa (banaani, päärynä etc)

siemeniä (pellavansiemeniä, chia-siemeniä)

mausteita (inkivääri, chili, cayenne, vanilja, kaneli)

laadukasta suolaa (rafoinoimaton merisuola, vuorisuola tmv)

iRespect

Lepää rauhassa nero visionääri Steve Jobs. Rakastan Applen tuotteita, en pärjäisi lainkaan arjessa saati duuneissa ilman mahtavia omenatuotteita, iso kiitos siis niistä. Ottakaa vartti ja kuunnelkaa Steven puhe. Mä katoin tän pätkän eilen just ennen nukkumaan menoa. Ei tullut uni ihan heti, jäi vähän kela päälle... Sitä ne viisat sanat yleensä tuppaa tekemän.. 

melkein turussa

Tosi pitkä tauko täältä; viime viikon valtaisa duunien määrä törkeästi sekoitti kaiken. Kiire oli, mutta kotimaamatkailua ehti työn merkeissä harrastamaan; olimme Lauran kanssa taas suomiseikkailulla. Huijasin Lauran seurakseni duunireissulle turgu-kortilla, eli tyyppi luuli pääsevänsä Turkuun tai Turun saaristoon. Ja ihan oikeasti minäkin uskoin sinne meneväni, mutta eipä sitten menty edes ihan kauhean lähelle, mutta vähän sinne suuntaan kuitenkin. Kemiönsaaristo ja siellä Rosalan saari oli kohde, eli päästiin ihastelemaan kappaletta kauneinta saaristosuomea! Oli hauska työmatka, seura oli loistavaa, (toipui hyvin nopeasti tajuttuaan matkakohteen vaihtuneen) on niin piristävää välillä päästä stadista pois seikkailemaan muillemaille ja haistelemaan raikasta ilmaa.

Olen ennenkin hehkuttanut mun duunia, diggaan niin paljon sen kautta tulevista ihmisten kohtaamisista ja uusista paikoista. Aika paljon tulee tavattaua ihmisiä joita ei muuten tapaisi ja pääsee/tulee mentyä paikkoihin joihin ei muuten menisi. Kemiönsaaristo! En edes tiennyt tuon kauniin alueen olemassaolosta..

Retkellä köröttelimme pikkuteillä, eksyimme raksaruokalaan syömään makkarakastiketta, yritimme etsiä sieniä (megafail taas. helvetin sienet, I give up on you!) ja matkasimme lautalla (superjännää!) Rosalan piskuiselle saarelle, jossa kuvasin 9:n oppilaan koulun rehtoria. Suomi on kaunis, saaristo vielä kauniimpi. Retket on niin kivoja. Meri parasta mitä tiedän.

Testissä uudet Vivobarefootit!