30. huhtikuuta 2011

jumppakaraoke

Pidän erittäin paljon työstäni kuvaajana. Pääsen paikkoihin joihin en muuten välttämättä pääsisi/menisi ja tapaan ihmisiä joita en muuten tapaisi. Ja mitä nyt duunikeikka toikaan tullessaan... No karaokejumpan! Olenko nyt nähnyt kaiken? Oliko tämä tässä? Ihmiset jotka minua vähänkään tuntevat, varmasti uskovat kuinka fileissä tämä ikuinen jumppakärpänen ja uskollinen Kaija Koo-fani on ollut päästyään todistamaan karaokejumpassa 'tule lähemmäs beibi'-klassikokipaleen ja grapewine-askellussarjan pyhän yhdistymisen. Huh. Kaija Koon koko vanha tuotanto on täynnä helmiä, mutta juuri tästä kyseisestä biisistä kyllä löytyy se mistä sanoituksissa on kyse... ..ja eksyn yksiössäsi huoneisiin..






Meininki tunnilla oli mitä mainioin. Toimittajan kanssa pähkäilimme matkalla mestoille, mitä oikein tulemme kokemaan, ja miten homma oikein toimii.. Mutta siitä lisää parin viikon päästä itse lehtijutussa. Mutta olisimpa saanut olla muu-kaa-naa... Hoilasin Kaija Koota ja muita suomiklassikoita ja napsin kuvia. Sarjassamme hyvä duunikeikka.




28. huhtikuuta 2011

lemon love

Rakastan sitruunaa. Löysin tämän rakkauden itseasiassa vasta tämän vuoden puolella, eli johan antoi tämä kohtaaminen odottaa itseään. Toki aina olen sitruuna satunnaisesti käyttänyt, mutta lähinnä gin&tonicissa ja salaattikastikkeissa.
Mutta ahh, better  late than never. Nyt puristelen tätä keltaista ihanuutta lähes kaikkeen. Luonnollisesti tietenkin juomaveden sekaan, salaatteihin, smoothieihin jne, enkä nyt edes keksi ruokaa/annosta, johon sitruuna ei sopisi. Maun lisäksi hyviä ominaisuuksia ovat terveellisyys ja esteettisyys. (plus sekin vielä, että sitruunat ovat kohtalaisen edullisia!) Sitruunat piristävät sisustusta! Iske keltainen mollukka mihin vaan, ja heti tulee susustuslehti-vibat, heh. Ah niin hyvää, ja kauniskin on, ja terveysominaisuuksiakin niin monia! Sitruuna sisältää paljon vitamiineja ja hivenaineita; vatsa, aineenvaihdunta ja iho tykkää. 



27. huhtikuuta 2011

reissutreenit

Reissuilla liikun fiiliksen ja olosuhteiden mukaan, mutta yleensä kuitenkin liikun. Ei se treenaus lomalla mikään pakkojuttu ole, mutta en näe miksi sitä ei liikkusi, jos siihen on mahdollisuus. Matkustan kohtalaisen usein, joten mulle itseasiassa reissuliikkuminen on aika must juttu, tai treenibreikkejä tulisi aivan liian usein.. On se lenkki, hotellin gymi, uinti, oma functional training jumppasessio, aina sitä jotain keksii. (surffireissuilla sitä luonnollisesti surffaa, mutta onpa sitä flättipäivinä sitten tultu juostua rantaviivaa pitkin paljain jaloin. Tekee muuten hyvää sielulle ja erittäin hyvää jaloille.)
Juoksukengät kulkee mulla aina matkassa mukana. Se on vaan niin helppoa ja kätevää; tossut jalkaan ja ulos. Jonkunlainen kartta tai tutustuminen alueeseen ennen lenkille lähtöä saattaa olla jees, mutta skidi seikkailu uudessa mestassa on vaan hauskaa. Ja heti tulee lokaalifiilis! Et kun mä tässä ihan normisti lenkkeilen, niin kuulun selkeesti teidän joukkoon, en mä mikään turisti ole, haha.. Ja eipä puuduta ne samat himareitit. Olen juossut upeita lenkkejä mm New Yorkissa, Tel Avivissa ja nyt Espanjassa. Plussapisteitä tulee aina luonnollisesti meren läheisyydestä. 









Tällä kertaa juostiin Espanjassa, Alicantessa. Säät olivat supersuotuisat juuri juoksulenkeille, puolipilvistä ja vain noin parikymmentä astetta. Mutta ne vuoret ja se meri. Ja appelsiini- ja sitruunapuut! Ei ollut valittamista. Kuuden päivän loman aikana tuli juostua 4 lenkkiä, jotka pyrittiin kaikki juoksemaan hieman eri tehoilla. Oli pitkä ja matalasykkeinen, korkeilla sykkeillä kymppi, intervallilenkki ja lähtöpäivän aamuna vielä melkein PK-sykkeillä lyhyt 8km. Kiitti Espanja näistä maisemista ja sääolosuhteista! 

Matalilla sykkeillä eli peruskestävyyslenkki: sykerajat n 55%-75% maksimisykkeestä
Korkeilla sykkeillä eli vauhtikestävyyslenkki: n 75%-90% maksimisykkeestä
Intervallilenkki: vaihtelua PK-VK sykkeillä
(esim alkuun 10 min PK-lämmitelyä, jonka jälkeen 5 min PK, 5 min VK jne.

25. huhtikuuta 2011

bali love

On kohteita joihin aina palaa. Vaikka maailma on täynnä koluamattomia paikkoja ja maita joihin pitää päästä (liian paljon nähtävää, liian vähän aikaa!), jotkut mestat ne vain sytyttävät ja niihin on pakko päästä uudelleen. Ja onhan siinä vaan jotain niin kivaa kun haldaa jonkun kohteen; tietää mihin mennä, mistä saa ne parhaat paikalliset mätöt, kuinka liikkua, mistä vuokrata mopo etc.. Eli sitä säästää kauhiasti oppirahoja- ja päiviä, kun tietää mitämissämilloin, ja näin ollen pääsee hommaan eli lomailuun heti kiinni. Sanotaan, että Balille ihmiset aina palaavat. Meikä palaa saarelle kuudennen kerran parin viikon päästä. I love Bali. Mutta miksi..? No hei mähän kerron! Tai annan kuvien puhua puolestaan. Alla sekalaisesti kuvia vuosilta 2006-2010.

        Ygösjuttu on tietty surffi. Trooppinen ilmasto ja hyvät aallot. Saarella aina joku spotti toimii.



Balilaiset ovat leppoista porukkaa. Uskonnoltaan saarelaiset ovat hinduja, eli kaikki liittyy henkiin, ja henkien kanssakäymiseen. Ja niin se mopoilu. Kaikilla on mopo; 
niillä liikutaan jotenkin järkevästi saarella paikasta toiseen, huolimatta vasemmanpuoleisesta liikenteestä ja ja ruuhkista jotka ovat viime vuosina kasvaneet jo aika älyttömiksi. 
Uhrilahja hengille Serangan beachilla.


                                                          
                    Balilla ruoka on hyvää. Tuoretta fisua tulee syötyä aina paljon. On se tunasteikki hiukka eri   
                    settiä Balilla kuin kotohärmässä...

                    Bintang, lokaali bisse, se on hyvää.

               Paikallisilla fisubotskeilla airport left-spotille aamukuudelta auringonnousun aikaan.

                   Kuta beach ja auringonlasku ( ja bintag) toimii aina. Ja ystävät, joita on saari aina pullollaan.

See u soon !

23. huhtikuuta 2011

kolme kovaa

Nyt on yhdistetty kolme tosi kovaa asiaa: juokseminen, NYC ja mustavalkofilkkavalokuvaus. Todella nättii. Homman nimi: kuvaaja Tim Barber (yks lempparikuvaajista!) kuvannut NYC Bridge Runners-ryhmän juoksijoita Nycin silloilla. Kuvista syntyi collabona Nike Sportswearin kanssa näyttely Burning Bridges. Niin hyvä meininki. Upea kaupunki, juoksufiilistelyä, ja kuin siisti juoksujengi... (alunperin ryhmä syntyi joukosta luovia jotka kokoontuivat kaksi kertaa viikossa juoksemaan pitkin Manhattanin, Brooklynin ja Williamsbugin siltoja) Kuvat tosiaan kuvattu kinokameralla filkalle; näyttää niin hyvältä, og-meininki. Mut ollut myös aika haastavaa, kun kyseessä on ollut liikkuvia kohteita ja osa otettu aamuhämärässä. JUST tollasia proggiksia voisin tehdä. running 4-ever! shooting on film 4-ever! NYC 4-ever! <3