12. heinäkuuta 2011

cheers, it's sea weed!

Mitä sä juot ?!?! Hehe, kuulen tuon kysymyksen lähes päivittäin kun siemailen rakasta leväjuomaani spiruliinaa. (linkin takana Jaakon erittäin kattava tietopaketti spirusta, kantsii tsekkaa) Noh, myönnetään, onhan tämä myrkynvihreä terveysjuoma hiukka epäilyttävän näköistä.. Mutta hei, tuskin helpommin ja edullisemmin saa tankattua hyviä mineraaleja, vitamiineja ja protskua kuin tätä syvänvihreää nauttimalla. Spiruliinaa saat hyvin varustetuista alan liikeistä, (Life, Ruohonjuuri, CocoVin nettiputiikki) sitä saa jauheena purkissa, puristeina sekä kapseleina. Itse käytän CocoVin jauhetta, jota blandaan veteen sekä pirtelöihin. Pillerimuodossa en ole vielä kokeillut spirua, voisi ehkä reissuilla toimia paremmin kuin jauheen kanssa läträäminen. Laura se napsii ihmespirua kapseleina.




Spiruuliina on mikroskooppinen yksisoluinen levä, ja se kuuluu maailman ravinnetiheimpiin yksittäisiin ruokiin, todella pullollaan arvokkaita ravinteita. (Huom erityisesti kasvissyöjät ja urheilijat, erittäin hyväksi just teille!) Spiruliina sisältää paljon tärkeitä mineraaleja,  (osa näistä erittäin tehokkaita detox-mineraaleja, spiru on loistava superfoodi kehon puhdistamiseen) runsaasti vitamiineja ( runsaasti B-ryhmän, beetakaroteenia, sekä A-, E- ja K-vitamiinia) Tärkeimpiä antioksidantteja mm beetakaroteeni ja lehtivihreä. Eli mielettömäasti kaikkea hyvää. 
Olen varma että olen saanut täksi kesäksi erittäin hyvän sisäisen suojan aurinkoa vastaan juomalla spiruliinaa. (n puoli vuotta leväelämää alla)
Siis suosittelen kaikille. Helppoa ja edullista. Aloitin käytön noin teelusikallisella päivässä, nyt kulutus 1-2 ruokalusikallista per pvä veteen tai smoothieihin sekoitettuna. (reilu teelusikallinen litraan vettä, pirtelöön n. ruokalusikallinen) Ainiin, mausta. Spiruliina EI, yllättävää kyllä, maistu paljon millekään, vieno meren tuoksu ja levän maku, mutta tosi vieno! Leväkippis!



6. heinäkuuta 2011

back on track

Se on poissa, sporter's block selätetty, wohoo! Ehtihän sitä jo hieman huolestua, mihin se liikuntaminä katosi. Muutama viikko meni ihmetelessä ja masistellessa ilman innostumista liikkumiseen, mutta nyt homma startattu ihanan iiseillä lajeilla: uinnilla, kävelyllä, ja tattadaaaa: zumballa! Eli kivaa lempeää fiilistelyä, rehkiminen ja itseni ylittämiset tulkoot perässä. Nyt on just hyvä.
Ja hei oon ihan zumbapäissäni. (sen siitä saa kun ei liiku muutamaan viikkoon, heheh) Ekan kerran keikuttelin noin puolisen vuotta sitten Satsissa, kivaa oli, mutta jäi kuitenkin siihen. Eilen olin elämäni kolmannella zumbatunnilla, ja oli niin hauskaa. (Olin Fressissä, jonne mulla on kuukauden testikortti, ja vähän harmittaa kun puolet ajasta jo mennyt, enkä ole ihanien helteiden takia raaskinut raahautua sisälajien pariin kuin vaivaiset kaksi kertaa.. ) Mutta, ei pidä harmitella yhtään; näinä kahtena kertana olen zumbannut, ja ollut hiton kivaa. (ei se määrä vaan se laatu, ha) Olen ollut samalla tunnilla, ohjaajana kummallakin kerralla aivan ihastuttava mies, ohjaus ja pepun pyöritys hallussa, sekä erittäin hyvät keikutusbiisit. (mikä tekee kingin ohjaaja? olemus, eleet, ääni, moovssit, musavalinnat.. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin..)
Mutta siis hikibailausta! Baarijorausta selvin päin! Hih. Tiedän että olen todella myöhäisessä junassa tän zumbahehkutukseni kanssa, mut eihän tuo mitään. Whatever works. En ikuna olis uskonut että meikä ihastuu zumbailuun... Mutta, suosittelen zu zu-zumbailua lämpimästi kaikille (niille kolmelle) jotka eivät ole sitä vielä kokeilleet!


Ja kuin huippua; sain jo viikkoja sitten testattavaksi PlayStation Movella pelattavan Zumba fitness- pelin, mutta peli jäänyt korkkaamatta reissujen ja helteiden takia. Mutta nythän tuota peliä on päästävä testaamaan mitä pikimiten!  Eli heti seuraavana sadeiltana pleikka ja olkkarin matto tulee käymään kuumana.



Uusien pebatossujen myötä on nyt siis kävelyäkin ihan urheilumielessä harrastettu. Ja pakko sanoa kahden yli puolentosta tunnin kävelyn jälkeen, että kyllä noi Pumat aika kivasti natsaa tohon hommaan. Peppu kiittää ihan selkeesti; tuntuu oikeasti tekevän enemmän töitä kuin normitossuilla, ja oli lihakset kireenä lenkistä seuraavana päivänä, jeh!
Ahh, on niin onnellinen olo kun homma taas raiteillaan! Ja hei Jenni se todella osuvasti sanoi: mitä enemmän treeniä, sitä enemmän treeniä. No juurikin näin!




Siskon kanssa urheasti päätettiin kävellä keskustasta Itä-Helsingin perukoille Kontulaan. No melkein! Päästiin Itäkeksukseen asti, mutta sitten piti hoitaa loppuetappi metrolla; jalat oli jo aika muussina, etenkin systerin jalat ilman sukkia paljasjalkakengillään.. Mutta kotiseutufiilistely kunniaan!