20. joulukuuta 2011

thinking

Tässä viime hetken joululahjavinkki: ThinKing korttilompakko. Törmäsin tähän uutuuteen syksyn presssipäivillä Milttonin showroomilla, ja oli iloinen yllätys kuulla, että tuotteen takana onkin tutut kundit. Tää on aivan loistava ihan kaikille, mutta erityisesti kaaoskukkaroiden käyttäjille; laitetaan ne tärkeimmät kortit thingkingiin, niin jo säästyy aikaa ja kriiseilyjä kun ei enää tarvitse tuskaisesti etsiä niitä käyttökortteja miljonan muun kortin seasta. Mun thinkkarilla on myös baarilompakon virka; master ja ajokortti kätevästi pinkkiin ja pikkulaukkuun, ei vie tilaa, ja vain ne tarvittavat messissä. 
ThinKingiin mahtuu 4 korttia, mutta siellä voi pitää vaikka vain yhtä. (Jotain ihmeellistä teknologiaa, heh.) Niin kaunis ja kätevä. Väreistäkin löytyy, käykää tsekkaamassa!























Ja hei, kuuntelin äsken Helsinki Paleon ensimmäisen podcastin, kuunnelkaa tekin!
kuva: Helsinki Paleo

14. joulukuuta 2011

surffikuume

Haluan niin päästä surffaamaan, a i v a n  t o l k u t o n surffikuume. T'ässä jo muutaman viikon ajan olen päivittäin katsellut maanisesti skautannut lentoja (momondo.com, ehdottomasti paras saitti lentojen väijymiseen) mm. vakikohteeseen Balille, sekä -uuh- uuteen ja tuntemattomaan kohteeseen Costa Ricaan.
Balille, tuonne tuttuun ja turvalliseen paratiisiin olisi taas aika palata, mutta myös Costa Ricaan hotsittaisi päästä; olen viime aikoina kuullut paljon hyvää mestasta ja niistä niiiin smuuteista aalloista.
Nyt kun takana on muutama cityloma, on seuraavan reissu ehdottomasti oltava surf/rantaloma. Haluan vain päästä veteen; ei nähtävyyksiä, ei shoppailua, ei ollenkaan niitä uuvuttavia kävelymaratoneja. Eikä  hei pliis sitä megakonkurssia, kaupunkilomilla menee aina ihan kamalasti rahaa!
Kiitos kaunis, nyt haluan vain ja ainoastaan maailman parhaan sportin harrastusta, rutkasti D-vitamiinia ja r e l a a .
Lentojen lisäksi tullut fiilisteltyä aika paljon myös ihmisten (surffi)reissufotoja facebookissa, sekä tietty interwebistä kaikenmaailman ihania surffivideopätkiä ja kuvia..


Maldives Taster 2011 from Billabong Girls on Vimeo.


Ei noi Malediivitkaan pöllömmältä näytä. Hei pliiiis, kuin ällöttävän ihana pätkä... (ihan kivoi biksui ja kauniita tyttöjä..)
Alla valokuvaaja Clare Plueckhahnin kuvia. Mimmi power!





























Ja tässä vielä hieman erityylisiä, filmille kuvattuja surffi/lifestyle-kuvia valokuvaaja James Phamilta.




























Oioioioi. www.momondo.com !


(terveisiä vaan Ellulle, Immulle, Liisalle, Hennalle, Jussille, Marialle, Elinalle ja Pekalle Balille.. Costaan Wandalle ja Päkälle, Hannalle pusu Oziin, ainiin myös Evalle ja Kallellekin terkut :) ...) 

6. joulukuuta 2011

haaste!

Jeii, rakastan kilpailuja ja haasteita, ja nyt olisi erittäin kiinnostava ja mukava haaste tulossa:  Helsinki Paleon Hyvinvointihaaste 2012. (Maailmalla näitä terveyshaasteita on toteuttanut mm primaalielämäntapaguru Mark Sisson Mark's Daily Apple -saitillaan)
Hyvinvointihaaste alkaa tammikuun 10. pvä, on avoin kaikille, ja ihan ilmainen. Homma painottuu ruokavalioon, sen muuttamiseen parempaan, haasteen aikana osallistujille on tiedossa ohjeita sekä käytännön vinkkejä.

Haluatko pudottaa painoa, saada lisää energiaa, oppia uuden terveellisemmän elämäntavan tai yleisesti vain voida huimasti paremmin? Ja saada parantuneen olon lisäksi vielä mahdollisuuden voittaa hienoja, ihania ja hyvinvointia lisääviä palkintoja?

Uuhlalaa, no tietysti haluan! Hyvinvointia porukalla! Palkintoja! Kaikkihan me kuitenkin taas aiomme aloittaa sen paremman elämän vuoden vaihtuessa pikkujoulu-ögyilyjen ja joulun ruokakabbanaalien jälkeen, ja lupaukset ja elämäntapamuutoksethan niiin kuuluvat tammikuuhun. (Ei siinä ihmisten halussa elää ja voida paremmin ole yhtään mitään väärää, mutta hitto kun ne uuden elämän aloittajat eli sunnuntaijumpparit taas tukottavat salit.. mheh..) 
Haasteessa mukana meitä osallistujia on kannustamassa erilaisilla palkinnoilla eri yhteistyötahoja, mm.  ihanat Jennini; Lost & Found:n Rakkaus-Jenni sekä super PT-Jenni
Ohjeet haasteeseen osallistumisesta julkaistaan tammikuun ekalla viikolla, nyt siis viimeistään Helsinki Paleon saitti bookmarkseihin! 
Iih, jänskää! 

1. joulukuuta 2011

hei ota rennosti

Tuntuu, että nyt ihan joka puolella kohkataan syömisestä, ruoasta ja dieeteistä. Väännellään ja käännellään niitä ruokavalioita; hehkutetaan karppausta, dissataan karppausta, pelätään hiilareita, paasataan luomusta, nihkeillään luomusta, hehkutellaan paleotyyliä, ylistetään luomua... Ihan skidisti alkaa tulla korvista ulos, varsinkin noi ääritapaukset ja isojen päivälehtien tahallinen liioittelu.
Ihan just ollaan taitekohdassa, ja sitten taas kukaan ei välitä enää mistään, reissari myy ja  E621-roiskeläppä taas maistuu muillekin kuin raksajäbille ja opiskelijoille. (mä muuten rakastan sitä kumista saariosten jauhelihapizzaa, hehe)

Noh, itsehän olen ruokavalio/syömis/dieetti-kohkaaja pahimmasta päästä. Olen kokeillut monenlaisia ruokavalioita, laittanut ne hiilarit totaalipannaan, hehkutellut superfoodeja (hekutan kyllä edelleen; spiruulina, avocado ja kotimaiset mustikat rules!), laskenut kaloreita, laskenut pisteitä, vältellyt sitä, vältellyt tätä. Ääri-sitä ja ääri-tätä-meininkiä..

Pahimmissa kokeiluissa olen kärvistellyt pidempiäkin aikoja, täysin kuuntelematta kehoani. Syönyt kyllä terveellisesti ja hyvin, niinku by the book, mutta en ollenkaan kroppaani kuunnellen. Syönyt oikein, tuntenut väärin. Että teoria hallussa, käytäntö ei sit olleskaan.
Mutta nyt olen tehnyt päätöksen: aion opetella kuuntelemaan kehoani! Aion oppia lukemaan mitä mun kroppa/masu haluaa, mitä se ei halua, mistä se pitää, ja mikä ei toimi. ( Hei, olen tässä esimerkiksi noin puoli vuotta syönyt  j o k a aamu munia aamupalaksi, ja on kuulkaa munat tökkineet jo jonkun aikaa, mutta silti olen jatkanut niiden syömistä. noku niin terveellisiä ovat, ja sitä protskuanhan on hyvä saada heti aamusta! Äly hoi, vaihtelu virkistää, niin masua kuin mieltä..!)
Sen jo tiedän, että viljat ei niinkään mulle skulaa, varsinkaan ne valkoiset vehnät/gluteeni, eikä myöskään sokeri. Tulen siis edelleen välttelemään niitä. (mahdollisuuksien mukaan pidän ne poissa arkisyömisistäni, spessutilanteissa voin toki joustaa, tietäen kuitenkin mahdollisen pallomaha/kivistely-reaktion) 
Mutta nyt alan tunnustelemaan tarkemmin mitä vatsa tai mun keho mistäkin sanoo. 
Kuunnella ja tarkkailla, olla läsnä tässä mun hienossa ja arvokkaassa kehossa. Ottaa rennosti! Ei  enää turhaa kärvistelyä!
On se kumma, että ihminen, joka kohtuu hyvin osaa rennottaa elämän muissa osa-alueissa, (välillä olen aika renttu-freelancer, en jaksa kauheasti stressata pikkuasioista, reissut ja viihtyminen aina ennen prioriteettilistan yläpäässä..heh) ei osaa tehdä sitä syömisen kanssa! 

Nyt siis. Relaan. Kuuntelen mun kehoa. Amen. 








21. marraskuuta 2011

miami

Terkut Floridasta Miamista! Pikkasen vielä sekava olo; on univelkaa ja jetlagia, kroppa väsynyt ja arki maistuu vielä todella oudolta. Ehkä vähän sekavat on myös fiilikset Miamista. En oikein tiedä mitkä tunnelmat tosta mestasta jäi. Olimme siellä vain 6 päivää, aivan liian vähän aikaa siis. Tässä muutama fotomuisto reissusta. 
Huippua oli kun aurinko kuitenkin jaksoi paistaa melkein joka päivä, ja Atlantin valtamereenkin päästiin dippaamaan. (ja SUPpaamaan Key Westissä, superjees!) Sitten istuttiinkin aika paljon autossa. Mutta reissaaminen kannattaa, ja hei ainahan se avartaa! Nyt mm. tiedän, että Miamissa n 99% väestöstä puhuu espanjaa, kaikkialle pitää mennä kiesillä (mieluiten mahdollisimman isolla ja ögyllä) ja niitä higwayta on lopputtomiin, yökerhossa on outolintu jos ei ole leikelty, ja alligaattorien sukupuoli määräytyy munimisvaiheessa ympäristön lämpötilan mukaan. Siis mene ja tiedä!

Miami Beach baby!

Ögyy ögyy!




Calle Ocho, Little Havana





Miami Beach. Se pakollinen foto.

Muutama silta ylitettiin matkalla Key Westiin. Oli nättiä.

What SUP ! (pakollinen läppä)

10. marraskuuta 2011

stoked!

Oi oi oi, olo kuin uudestisyntyneellä. Olin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa ihan kunnolla ja oikeasti talviuimassa! Vielä sitä ei ihan voi avantouinniksi kutsua, mutta hei, kuitenkin uimassa marraskuussa! Ja koukussa taidetaan olla, niin stoked olo setin jälkeen jäi.
Oon jo muutaman vuoden ajan kovasti halunnut päästä talviuimaan, niin paljon hyvää olen siitä kuullut ja lukenut. Jostain syystä se on aina jäänyt; (niin kuin jotkut asiat vain jäävät..) todella harva frendeistä lajia harrastaa, enkä niiden muutaman mukaan ole itseäni saanut ängettyä. 
Nohh, nytpä sitten homma natsasi, kun sain taivuteltua (ei ollut kovin hankalaa) talviuintiguru Liisan ottamaan mut vieraakseen talviuintiseuralleen Talviuimarienkerholle  Ouritsaareen. (En ollut ikinä kuullut Ouritsaaresta, vaikka saari on melkein mun takapihalla Töölössä, ihan Hietsun rannan kupeessa.)
Kerhon sijainti ja puitteet ovat u p e a t. Olin ihan äimistynyt miten ihana paikka eli Ouritsaari on, vaikka pimeällä missasinkin upeat näkymät melkein kokonaan. Pimeydessä kuitenkin sain ihasteltua Ruoholahdesta kauniisti heijastuvia valoja, mustaa synkkää merta ja saunasta avautuvaa näkymää sinne hienoon synkkyyteen. Dippasimme mereen kolme kertaa, ekalla kerralla meinasi sydän pomppia rinnasta ulos, pikkanen shokki, mutta n puoli minuuttia kuitenkin sain polskittua. Mulla kylmä tuntui eniten käsissä ja rintakehässä, pisteli aika tosi mukavasti. Mutta joka kerta tuntui paremmalta ja vähemmän shokeeraavalta. Ja se lämmin rush-olo kun sieltä merestä nousi, wow. 
Hanskat saattaa olla aika hyvä setti kun meri tosta vielä kylmenee. Uintien välissä saunoimme, vikan uinnin jälkeen emme menneet enää lämpöön, vaan puimme päälle ja lähdimme tyhmä hymy naamalla kävelemään himaan. Veri todella lähti kiertoon ja koko kroppa heräsi eloon. Hei se ero siihen oloon, kun lähdin tunkkaiselta työhuoneelta koneen äärestä kyyhöttämästä.. Ahh!
Haluaisin kovasti hakea seuran jäseneksi, mutta vaikuttaa kerho olevan täynnä, eli uusia jäseniä ei oteta.. Aikomus on siis tuppautua Liisan matkaan vierailijaksi useamminkin. (Liisa toivottavasti sopii!!!)


Pää edellä tietty.




Reeffi-tossuille käyttöä!

+ 8 C
Sinne se meni, pakko mennä perään.

Nättiä, nättiä.

Minkälaisia terveysvaikutuksia tällä hommalla sitten sanotaan olevan? Noh, Liisa kertoi lähes kaikkien hänen vaivojensa kaikonneen talviuintiharrastuksen myötä; yleisesti ottaen olo on terveempi,  iho voi hyvin ja näyttää hyvältä, kylmyyden sietokyky parantunut todella huomattavasti ja uni maistuu. 
Näiden lisäksi sanotaan avantouinnin parantavan mm ihan yleistä terveydentilaa, mielialaa, vireystilaa ja ja lisäävän sen hyvän ruskean rasvan määrää kehossa. Ja kylmähoitoahan käytetään reumaattisten sairausten hoidossa. 
Kuulostaa epäilyttävän hyvältä.. Odotan jo seuraavaa dippia mustaan!

ps. kuvan laatu vähän kökkö, oli vaan pikkuräpsy messissä. Ens kerralla paremmalla vehkeellä!

27. lokakuuta 2011

biosignature

Kyläilin tiistaina ystäväni/PT:ni Jennin luona hänen ihkauudella vastaanotollaaan eli Flow Wellness Centerin taikapajalla Espoossa. Oli kivaa ja kamalaa. Ihanaa oli tavata iloista Jenniä, pelottavaa oli, kun Jenni kaivoi pihdit esille BioSignature-mittausta varten. Iih ja apua, en ole ikinä ollut pihditeltävänä ja puristeltavana, multa siis ei ole ikinä edes rasvaprosenttia mitattu, joten k u u m o t t i! Ahdistusta mittaustulosten aka totuuden kuulemiseen toi viime kesän löysäily, sekä toissaviikonloppuinen tyttöjen Budapest-rilluttelu. Että ei  tässä ihan silleen maailman puhtaimmin viime aikoina olla syöty ja eletty, ja se viime kevään tiukka salitreenikin oli jäänyt treeniohjelmasta kokonaan pois mopokolaroinnin takia, ja .. Seli seli.

Mutta mikä juttu: BioSignature mittaus on ikäänkuin kehonkostuumusmittaus 3.0,  jolla selvitetään kehon sen hetkinen tila ja hormonaalinen profiili mittaamalla kehonkoostumus 12:sta (!) eri kohdasta. Ennen mittausta kartoitetaan lähtötilanne, sitten puristellaan, sitten saadaan faktaa pöytään ja analyysin perusteella sitten voidaan esim lähteä rakentamaan yksilöllistä treeniohjelmaa ja/tai ruokavaliota. 
Noh, Jenni se sitten hellästi puristelti ja mittaili mua kahdestatoista eri kohdasta ja nyt on mun tulokset eli meikäläisen tänhetkinen rasvaprofiili taulokoitu ikuisiksi ajoiksi Jennin arkistoihin. 

Mitä meikäläisellä sitten selvisi: olen erittäin herkkä hiilihydraateille (tiesin olevani herkkä hiilareille, mut että ihan yliherkkis..) ja kehostani löytyy jonkun verran epäpuhtauksia. Eli vielä tarkempi pitäisi olla niiden hiilareiden kanssa, luomua ja puhdasta ravintoa entistä enemmän pöytään, ja mars takaisin sinne salille niitä vapaapainoja heiluttelemaan! Sovimme Jennin kanssa, että otamme uuden mittauksen kahden viikon kuluttua, nyt siis aion syödä mahdollisimman puhtaasti (viljat, maitotuotteet, hedelmät, marjat, alkoholi pannaan) ja katsotaan mitä pihdit tai siis mun  kroppa sitten sanoo... 







Ja hei hei hei! Jenni lupautui antamaan teille, rakkaat blogini seuraajat very special only for you my friend- tarjouksen: eli BioSignature mittaus hintaan 40 € (norm. 90 €) koodisalasanalla: vuokko!
Jenniin saat parhaiten yhteyden meilaamalla: jenni.levavaara@jslfigure.com

25. lokakuuta 2011

terveysmessuilua

Viime viikonloppuna oli Terveysmessut, ja mulla oli plääni harjoittaa tiukkaa messsuilua koko viikonloppu: kuunnella hyviä luentoja, tutustua lukuisiin uusiin terveysjuttuihin ja terveystuotteisiin, ja niiku ihan silleen inspiroitua terveysmessuista. Noh, käväsin messukeskuksessa perjantaina. Mut, en kuullut yhtäkään luentoa,  hyvä jos vierailin yhdelläkään ständillä, en siis myöskään ostanut mitään järkevää järkevään messuhintaan, enkä siis ihan kauheasti inspiroitunut tai valaistunut mistään terveestä.

Sen sijaan näin todella monta tuttua (tiukkaa messusosialisointia, olen kova jäämään suustani kiinni), haalin kuudennentoista jumppatopin Niken standilta (kirkkaansininen pantterikuvioinen, wau!), ostin kiharrinjutskan kauneuspuolelta, ja kävin moikkaamassa hattu-Katia muotipuolella. (Katilla on KN-Collection hattubisnes, meidät tutustutti suloinen Pupulandian Jenni, ja kevällä kuvasin KN-Collection syksytalvi 11/12-kuvat.) Katilta sitten mukaan tarttui muhkea luonnonvalkoinen kaulurihuivi ja myssy.
Et sellaset terveysmessut mulla. Lauantaina en sitten ehtinyt mestoille, koska mulla oli niin kiire nukkua. Neljään.
Ens vuonna sit uus yritys. Ja onhan noita luentoja ja inspaavia tapahtumia muutenkin ja muuallakin kuin kerran vuodessa Pasilassa.

CocoVin osastolla joku hullu aikoi rullata koko messujen ajan. Vähän törmäsin siihen, kun bongasin Jaken tekemässä raakasuklaata.
Tää tais olla Puhdistamon tiskiltä. Suklaapummi.

Kaunis hattu-Kati

Tollanen KN-myssy mulla nyt on. Lämpöä ja terveyttä mun pääkopalle!

Voi ei, nää messukuvatkin on kohtalaisen järkkyjä, mheh.. Jotain järkevämpää ens kerralla. Ehkä kerron Biosignature-mittauksesta, sellaista kun puuhailtiin tänään PT-Jennin taikapajalla. (kääk!)