melkein turussa

Tosi pitkä tauko täältä; viime viikon valtaisa duunien määrä törkeästi sekoitti kaiken. Kiire oli, mutta kotimaamatkailua ehti työn merkeissä harrastamaan; olimme Lauran kanssa taas suomiseikkailulla. Huijasin Lauran seurakseni duunireissulle turgu-kortilla, eli tyyppi luuli pääsevänsä Turkuun tai Turun saaristoon. Ja ihan oikeasti minäkin uskoin sinne meneväni, mutta eipä sitten menty edes ihan kauhean lähelle, mutta vähän sinne suuntaan kuitenkin. Kemiönsaaristo ja siellä Rosalan saari oli kohde, eli päästiin ihastelemaan kappaletta kauneinta saaristosuomea! Oli hauska työmatka, seura oli loistavaa, (toipui hyvin nopeasti tajuttuaan matkakohteen vaihtuneen) on niin piristävää välillä päästä stadista pois seikkailemaan muillemaille ja haistelemaan raikasta ilmaa.

Olen ennenkin hehkuttanut mun duunia, diggaan niin paljon sen kautta tulevista ihmisten kohtaamisista ja uusista paikoista. Aika paljon tulee tavattaua ihmisiä joita ei muuten tapaisi ja pääsee/tulee mentyä paikkoihin joihin ei muuten menisi. Kemiönsaaristo! En edes tiennyt tuon kauniin alueen olemassaolosta..

Retkellä köröttelimme pikkuteillä, eksyimme raksaruokalaan syömään makkarakastiketta, yritimme etsiä sieniä (megafail taas. helvetin sienet, I give up on you!) ja matkasimme lautalla (superjännää!) Rosalan piskuiselle saarelle, jossa kuvasin 9:n oppilaan koulun rehtoria. Suomi on kaunis, saaristo vielä kauniimpi. Retket on niin kivoja. Meri parasta mitä tiedän.

Testissä uudet Vivobarefootit!