back on track

Se on poissa, sporter's block selätetty, wohoo! Ehtihän sitä jo hieman huolestua, mihin se liikuntaminä katosi. Muutama viikko meni ihmetelessä ja masistellessa ilman innostumista liikkumiseen, mutta nyt homma startattu ihanan iiseillä lajeilla: uinnilla, kävelyllä, ja tattadaaaa: zumballa! Eli kivaa lempeää fiilistelyä, rehkiminen ja itseni ylittämiset tulkoot perässä. Nyt on just hyvä.
Ja hei oon ihan zumbapäissäni. (sen siitä saa kun ei liiku muutamaan viikkoon, heheh) Ekan kerran keikuttelin noin puolisen vuotta sitten Satsissa, kivaa oli, mutta jäi kuitenkin siihen. Eilen olin elämäni kolmannella zumbatunnilla, ja oli niin hauskaa. (Olin Fressissä, jonne mulla on kuukauden testikortti, ja vähän harmittaa kun puolet ajasta jo mennyt, enkä ole ihanien helteiden takia raaskinut raahautua sisälajien pariin kuin vaivaiset kaksi kertaa.. ) Mutta, ei pidä harmitella yhtään; näinä kahtena kertana olen zumbannut, ja ollut hiton kivaa. (ei se määrä vaan se laatu, ha) Olen ollut samalla tunnilla, ohjaajana kummallakin kerralla aivan ihastuttava mies, ohjaus ja pepun pyöritys hallussa, sekä erittäin hyvät keikutusbiisit. (mikä tekee kingin ohjaaja? olemus, eleet, ääni, moovssit, musavalinnat.. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin..)
Mutta siis hikibailausta! Baarijorausta selvin päin! Hih. Tiedän että olen todella myöhäisessä junassa tän zumbahehkutukseni kanssa, mut eihän tuo mitään. Whatever works. En ikuna olis uskonut että meikä ihastuu zumbailuun... Mutta, suosittelen zu zu-zumbailua lämpimästi kaikille (niille kolmelle) jotka eivät ole sitä vielä kokeilleet!

Ja kuin huippua; sain jo viikkoja sitten testattavaksi PlayStation Movella pelattavan Zumba fitness- pelin, mutta peli jäänyt korkkaamatta reissujen ja helteiden takia. Mutta nythän tuota peliä on päästävä testaamaan mitä pikimiten!  Eli heti seuraavana sadeiltana pleikka ja olkkarin matto tulee käymään kuumana.

Uusien pebatossujen myötä on nyt siis kävelyäkin ihan urheilumielessä harrastettu. Ja pakko sanoa kahden yli puolentosta tunnin kävelyn jälkeen, että kyllä noi Pumat aika kivasti natsaa tohon hommaan. Peppu kiittää ihan selkeesti; tuntuu oikeasti tekevän enemmän töitä kuin normitossuilla, ja oli lihakset kireenä lenkistä seuraavana päivänä, jeh!
Ahh, on niin onnellinen olo kun homma taas raiteillaan! Ja hei Jenni se todella osuvasti sanoi: mitä enemmän treeniä, sitä enemmän treeniä. No juurikin näin!

Siskon kanssa urheasti päätettiin kävellä keskustasta Itä-Helsingin perukoille Kontulaan. No melkein! Päästiin Itäkeksukseen asti, mutta sitten piti hoitaa loppuetappi metrolla; jalat oli jo aika muussina, etenkin systerin jalat ilman sukkia paljasjalkakengillään.. Mutta kotiseutufiilistely kunniaan!